Eesti Meremuuseumin ylpeys, kokoluokassaan maailman vanhin jäänmurtaja Suur Tõll täytti tänä vuonna sata vuotta. Tapausta juhlittiin näyttävästi vielä jälkikäteenkin Tallinnan meripäivien aikaan 18 − 20. heinäkuuta Meremuuseumin Lennusadaman museon laiturissa. Suomen Höyrypursiseura oli saanut tilaisuuteen kutsun ja matkaan lähtivät oman koneen voimin satamajäänmurtajamme Turso sekä trailerilla Tallinkin shuttle -aluksen kannella höyrysluuppi Lalli. Matkustajahöyrylaiva Leppävirta Saimaalta oli myös ilmoittautunut mukaan, mutta loppujen lopuksi sen matkasuunnitelmat tyssäsivät byrokratian rattaisiin.
Turson sumuinen matka Tallinnaan
Perjantaiaamuna 18. heinäkuuta klo 08 Turso irrottautui Hietalahden laituripaikaltaan täysi stimmi päällä ja mukanaan kaunista aurinkoista merimatkaa odottava miehistö ja täysi määrä jäseniä matkustajina. Hietalahdessa oli ohutta sumua, mutta sen uskottiin hälvenevän, kunhan aurinko alkaisi porottaa. Päinvastoin kuitenkin kävi, sillä sumu tiivistyi merellä aivan läpinäkymättömäksi. Tutkassa ja plotterissa näkyi lukuisia laivoja, joiden joukossa Turso kulki omaa vakaata seitsemän solmun vauhtiaan. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, vaikka aalloista saattoi havaita, että välillä jokin Tallinnan linjan nopeista shuttle -aluksista oli juuri pyyhkäissyt ohitse. Muuten meri oli rauhallinen eikä tuulta ollut juuri nimeksikään. Laivojen kuvaamisen asemesta saattoi tällä kertaa keskittyä vaikka kanssamatkustajien kuvaamiseen. Tallinnanlahdelle saavuttaessa sumu sitten hälveni tuulen viritessä ja ilma kirkastui täysin ennen rantautumista klo 15 merimuseon laituriin.
Tursolle varattu laituripaikka Lennusadamassa tarjosi päälliköllemme Jaakko Purolle näytönpaikan. Se sijaitsi kahden pistolaiturin välissä rantalaiturissa ja tietenkin kummassakin pistolaiturissa oli alus kiinnitettynä. Lisäksi rantalaituri oli vain muutaman metrin Tursoa pitempi. Turso tuli kiinnittää styyrpuurikylki laituriin ja tuuli puhalsi saavuttaessa styyrpuurin puolelta sivumyötäisenä. Ei muuta kuin keula oli ajettava turvallisen pitkälle vasemmalle laituria päin ja heti nopeasti springi kiinni laiturin pollariin. Sitten hiljalleen koneella vedättämään tuulta vasten ahteria kohti laituria. Vanha Tursohan ei ole mikään ohjailupotkurien avulla pyöriteltävä alus, vaan yhdellä peräpotkurilla pitää kaiken onnistua. Tunnelmaa tiivisti vielä se, että laituri oli Eesti Meremuuseumin johtajaa Urmas Dreseniä myöten täynnä katselijoita seuraamassa, miten landaus onnistuu. Ja onnistuihan se! Ahteri alkoi hiljalleen kääntyä kohti laituria, kunnes saatiin peräköysi vedettyä avuksi.
Laituripaikka oli muuten paras mahdollinen keskeisyytensä ansiosta ja satavuotiaan Suur Tõllin ahteri oli pistolaiturin toisella puolen vain runsaan kymmenen metrin päässä.
Juhla-alus laiturissa, kuva Teuvo Sievälä
Lauantaina 19. heinäkuuta Tallinnan meripäivät rävähtivät täyteen käyntiin. Jo klo 0430 vilkas päivä alkoi auringonnousun konsertilla kaljaasi Hoppetilla Vanasadamassa. Koko Amiraliteetin allas ja sen ympäristö oli täynnä juhlaohjelmaa. Tukholmasta tullut replikakuunari Tre Kronor ja muut alukset kuten vasta Uudessakaupungissa valmistunut ulkovartioalus Kindral Kurvits olivat avoinna yleisölle ja laiturilla oli pitkä kauppakoju- kuja, kahviloita sekä iso esiintymislava, jolla lauantai-ilta päättyi merijazz-konserttiin. Oli ilahduttavaa, että lähes parikymmentä vuotta Amiraliteetin altaassa ravintolalaivana maanneen höyrylaiva Admiralin kattilat ja kone oli saatu ajokuntoon ja alus teki risteilyjä Tallinnanlahdelle.
Yleisöä Tursolla 18.7.2014 kuva Teuvo Sievälä
Lennusadamassa oli ohjelmaa jokaiselle toiveiden mukaan. Lapsille oli tarjolla riippukeinutrampoliinia, palapelikilpailuja ym. Nuorisolle oli kaksi katettua musiikkilavaa, toinen vähän rauhallisempaa musiikkia soittava orkesteri museohangaarin rannan puolella ja toinen muutaman sadan metrin päässä vasta avatussa Noblessnerin satamassa ja siellä bändi revitti täysillä rokkia. Kaunis kesäpäivä oli vetänyt runsaasti väkeä Lennusadamaan ja esimerkiksi museossa joutui jonottamaan sukellusvene Lembitiin toista tuntia. Turso oli myös valtavan suosion kohteena ja kahdeksan ”open boat” -tunnin aikana alukseen kävi tutustumassa noin 1200 henkeä, niin että välillä täytyi annostella tulijoiden joukkoa. Suur Tõll ei ollut läheskään yhtä haluttu kohde, mutta syynä lienee osittain ollut pääsymaksu viisi euroa. Laiturilla oli tietenkin näyttelytelttoja ja iso ravintola-alue, mutta oluen juonti ei näyttänyt olevan tärkeä osa juhlia. Laitureista pääsi usealla eri aluksella risteilylle Tallinnanlahdelle ja retket näyttivät olevan varsin suosittuja. Timo Knuuttilan höyrysluuppi Lalli herätti myös ansaittua huomiota hänen ajellessaan sillä Lennusadaman vesialueella. Viereinen telakka oli hiljattain muuttanut pois, joten Lennusadamasta pääsi kävelemään nurmettuneiden vetotelakoiden yli Noblessnerin venesatamaan, josta oli määrä yhteysaluksen kulkea keskustan Vanasadamaan. Huonojen julkisten liikenneyhteyksien päässä olevalta merimuseolta se oli hieno ajatus, mutta kuljetuskapasiteetti oli kaiketi arvioitu väärin, sillä Noblessnerissa oli vain pitkä jono ihmisiä odottamassa kyytiä.
Tursolaisilla oli kunniavieraina tilaisuus tutustua Suur Tõlliin ilmaiseksi, mutta olisihan aluksen kunnostuksen tuloksia pitänyt muutenkin käydä katsomassa, sillä niin paljon se oli muuttunut edukseen kuluneen vuoden aikana. Syyskuussa 2013 alkoi nimittäin satavuotisjuhliin valmistautuminen hinaamalla Suur Tõll Paljassaaren telakan uivaan tokkaan rungon kunnostamista varten tavoitteena saada aluksen ulkonäkö 1930-luvun mukaiseksi. Sen jälkeen aluksen palattua Lennusadamaan jatkuivat työt komentosillalla, pääkannen aikaisemmin suljetuissa tiloissa ja konehuoneessa, mutta Raumalla 1950-luvun alussa tehtyjen suurien muutostöiden jäljiltä sisätiloissa päädyttiin pääasiassa säilyttämään sen ajan tyyli. Vaikuttavin muutos on päällystön messin tai oikeastaan salongin palauttaminen alkuperäiseen vuoden 1914 art nouveau -tyyliin kalusteineen ja valaisimineen. Katon skailetit on avattu ja entisöity samoin kuin ikkunaventtiilit. Salongin piano ei liene alkuperäinen saksalainen, vaan kerrotaan sen vaurioituneen niin pahasti ensimmäisen maailmansodan melskeissä, että tilalle hankittiin saman valmistajan samanikäinen piano. Se on nyt ison urakan tuloksena kunnostettu jälleen vireeseen. Pääkannella entisen hiilibunkkerin tiloihin sijoitettuun näyttelyhuoneeseen on koottu kattava viroksi, englanniksi ja venäjäksi tekstitetty kuvaesittely aluksen historiasta. Lisäksi pääkannen kierroksella pääsee kurkistamaan miehistön messiin, päällikön ja muun päällystön hytteihin, keittiöön, sairashyttiin ja lääkärin vastaanottoon. Samoin konehuoneeseen on merkitty oma tutustumislenkkinsä. Tietenkin myös komentosilta on kunnostettu ja ruorihytissä komeilee uusi tamminen ruori. Oikeastaan nyt voi sanoa, että Suur Tõll on hyvin valmiin näköinen esiteltäväksi.
Lennusadaman rannasta on muodostunut varsin näyttävä sota- ja merivartioalusten museo. Osa aluksista kuten miinalaiva Suurop, entinen suomalainen raivaaja Rymättylä on nostettu laiturille ja loput kelluvat vedessä kuten vartioalus Maru, entinen meidän Rajavartiolaitoksemme Viima. Tämän vuoden uutuus on Eesti Piirivalven lahjoittama iso poijunlaskija Valvas, joka on rakennettu Yhdysvalloissa 1943 ja lahjoitettu Viron Rajavartiolaitokselle 1997.
SHPS:n ja Turso yhdistyksen viiri luovutettiin museonjohtaja Urmas Dresenille, kuvassa SHPS:n puheenjohtaja Taisto Nevalainen, Turson päällikkö Jaakko Puro, SHPS:n sihteeri Poku Sipola, puheenjoihtaja Pekka Snellman, s/s Lallin varustaja Timo Knuuttila ja Musonjohtaja Urmas Dresen, kuva Teuvo Sievälä
Suur Tõllille oli järjestetty lauantaiksi klo 18 vastaanotto, jolloin satavuotiasta saapuivat onnittelemaan Turso -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Pekka Snellman, Suomen Höyrypursiseuran kommodori Taisto Nevalainen ja sihteeri Poku Sipola sekä Lallin omistaja Timo Knuuttila ja Jaakko Puro, joka toimi Turson päällikkönä. Suur Tõllin puolelta paikalla olivat merimuseon johtaja Urmas Dresen ja projektipäällikkö Anna-Liisa Õispuu. Snellman kiitti kutsusta osallistua Meripäivien ja erityisesti Suur Tõllin tapahtumaan. Sen jälkeen hän luovutti Turso -yhdistyksen ja Nevalainen SHPS:n standaarit Dresenille muistoksi vierailusta. Dresen kertoi lyhyesti Suur Tõllin juuri toteutetusta kunnostushankkeesta ja esille nousi myös keskustelu siitä, voitaisiinko Suur Tõll saattaa vielä liikennöitävään kuntoon. Dresen totesi, että heillä on ollut vahvasti se käsitys, että kun laiva on nyt maannut käyttämättömänä 20 vuotta, on sen korjaaminen ajokuntoon mahdotonta. Muun kunnostuksen edistyttyä nyt näin pitkälle on samalla herännyt halukkuus tehdä Suur Tõllistä Turson tapaan liikkuva museolaiva. Niinpä hän haluaisi, että aluksen kattilat ja koneet tarkastettaisiin sillä silmällä. Nyt sovittiin alustavasti, että SHPS:n asiantuntijat voisivat tehdä kartoituksen vaadittavista toimenpiteistä, joilla alus saataisiin liikkeelle omilla koneilla. Asiassa voitaisiin edetä siten, että purjehduskauden päätyttyä SHPS:n asiantuntijaryhmä suorittaisi Suur Tõllillä perusteellisen tarkastuksen Lennusadamassa ja tekisi raportin tarvittavista korjauksista.
Suur Tollin konehuoneesta, kuva Teuvo Sievälä
Turson kunnostuksesta vastannut Esko Härö oli oikeastaan jo samana päivänä oma-aloitteisesti ennen tätä keskustelua suorittanut alustavan tarkastuksen Suur Tõllin kone- ja kattilahuoneissa.Hänen mukaansa koneet on hyvin rasvattu sekä öljytty ja niitä on aika ajoin paaksattu, joten ne näyttävät olevan kunnossa. Samoin kattiloissakaan ei näkynyt mitään isompaa korjauksen tarvetta. Sen sijaan muissa laitteissa on kunnostamista, mm. pari pumppua näytti haljenneen jäädyttyään pakkasella. Lisäksi laivan sähköverkko lienee uusimisen tarpeessa eikä aluksen merenkulkuvarustus vastaa nykyajan vaatimuksia.
Turson miehistöillallinen Tallinnassa, kuva Teuvo Sievälä
Lauantai-iltana tursolaiset lähtivät tutustumaan Tallinnan vanhankaupungin kesäiseen tunnelmaan ja päätyivät Raatihuoneentorin kulmassa sijaitsevaan tyylikkääseen Balthasar- ravintolaan ”veljesillalliselle”. Hyvän ruoan ja vilkkaan höyryhenkisen keskustelun jälkeen uni maittoikin sitten hyvin.
Paluumatkalaisia, kuva Teuvo Sievälä
Sunnuntaisella paluumatkalla Turso ei ollut enää aivan täynnä, vaan retkeläisiä oli miehistö mukaan luettuna 45 henkilöä. Suunnitelmien mukaisesti lähtö oli klo 11 ja irtautuminen Lennusadaman laiturista tapahtui yhtä mallikkaasti kuin laituriin tulokin, eli se ei olisi voinut paremmin onnistua! Sää oli aurinkoinen ja meri oli varsin tyyni koko matkan. Myöskään merisumua ei ollut kiusana. Hienon kelin vuoksi matka sujui todella mukavasti. Oli helppo havaita, että aikamoinen liikenne Helsingin ja Tallinnan välillä on, sillä kunnon maininkeja tuli aika ajoin. Perille saavuttiin myös aivan aikataulun mukaan klo 18 kaikin puolin tyytyväisinä tehtyyn matkaan.
MATTI PIETIKÄINEN
MAP 21.9.2014 File:SLHY/Turso Tallinnassa 2014.doc