Turso saapumassa Hangon satamaan
Turso teki lähes viikon mittaisen reissun Turkuun ja takaisin heinä-elokuun vaihteessa. Matka oli taas ”ikimuistoinen” ja osittain haastavakin. Hietalahdesta lähdimme muka-vassa säässä kohti Hankoa. Meri oli melkein tyyni ja aurinkokin paistoi mukavasti. Miehistöä oli nyt 13, joten lämmittäjillä saattoi olla välissä vähän huilausaikaakin. Mehän kaikki tiedämme, että Turso ei ole niitä helpoimpia ja keveimpiä lämmitettäviä. Työ on kutakuinkin lämmintä ja tosi fyysistä. Vieraita oli Hankoon asti melkein neljäkymmentä ja useat heistä jatkoivat yöpymisen jälkeen matkaa vielä Turkuun.
Olimme valinneet kulkuväyläksi maisemareitin, joten oli ahtauduttava Bärösundin läpi vastaan-tulevasta liikenteestä huolimatta. Kaikki sujui ongelmitta ja Hankoon saavuimme aikataulun mukaisesti ja ne vieraistamme, jotka lähtivät sieltä takaisin kotiin, ehtivät junan mukaan mukavasti. Illalla me yöksi jääneet nautimme Hangon rantaravintoloiden ruokatarjonnasta.
Aamu valkeni Hangossa utuisena ja sade uhkasi kaatua päällemme. Niinhän siinä sitten kävi, että parin tunnin ajon jälkeen saderintama saavutti meidät ja peitti näkyvistä linjamerkit, reimarit ja saaret. Jonkun aikaa ajoimme tutkan varassa mutkaista ja paikoin hyvinkin kapeaa väylää. Onneksi meillä oli kokemusta jo edellisen kesän Kotkan menomatkalta. Kuriositeettinä täytyy kertoa, että pahimman myräkän aikana eräs vieraistamme hoiti lastalla ruorihytin ikkunoiden vedenpoiston kastuen itse aivan läpimäräksi. Kattilahuoneen yläkerta kuivasi kyllä herran vaatetuksen nopeasti. Hiittisten paikkeilla sää alkoi seljetä ja Kasnäsin kohdalla aurinko jo paistoi. Turkuun saavuimme suunnitellussa aikataulussa ja oli mahtavaa ajaa Tursolla ylös Aurajokea Suomen Joutsenen lähelle meille varattuun satamapaikkaan. Vastassa olivat kaupungin sataman miehet ja Forum Marinumin edustajat.
Forum Marianumin Laituri
Perjantai oli miehistölle lähes vapaapäivä, sillä Turkuun suunnitellut kaksi risteilyä olivat peruuntuneet. Lauantaina Turso oli avoinna turkulaisille ja heitä vierailikin aluksella noin 700 henkeä. Miehistöllä oli yleisötilaisuuden jälkeen mahdollisuus tutustua opastetuilla kierroksilla Turun Merikeskus Forum Marinumiin, joka on merenkulun valtakunnallinen erikoismuseo. Museon näyttely oli juuri rakennettu uusiksi ja ainakin omasta mielestäni voitti Kotkan Merikeskus Vellamon näyttelyn. Museossa on myös esillä runsaasti aluksia. Purjealusten Sigyn ja Suomen Joutsenen lisäksi kymmenkunta puolustusvoimien ja merivartioston aluksia, joista yksi vaikuttavimmista on tykkivene Karjala.
Miehistö Lähdössä tutustumiskierrokselle
Turku on kesäkaupunki parhaasta päästä. Joen varressa on parikymmentä ravintolalaivaa ja joen penkalla sama määrä terasseja. Lisäksi pitkin jokea seilaa iltaisin Jakke Jokilautta, joka on vanha lossi Saimaalta, rakennettuna nykyajan vaatimusten mukaiseksi liikkuvaksi kesäteras-siksi. Hauskaa oli, mutta harkitusti, sillä sunnun-taina piti lähteä paluumatkalle. Paluumatkaa varjosti huoli hiilen riittämisestä. Turusta ei saanut lisää hiiltä ja Naantalin hiili taisi olla liian hienojakoista. Lähdimme kuitenkin matkaan ajatellen, että näillä mennään ja katsotaan kuinka pitkälle hiilet riittää. Paluumatkalla ei ollut miehistön lisäksi kuin muutamia vieraita. Yövyimme jälleen Hangossa entisöidyn vanhan voimakasiinin edessä. Saimme sieltä sähköä, vettä ja saimme myös saunoa Hangon satamalaitoksen edustussaunassa.
Maanantaina alkoi hiilen metsästys. Tiesimme, että Inkoon hiilisatama toimi edelleen, vaikka voimalaitos olikin suljettu. Lopulta useiden puhelinsoittojen jälkeen saimme Fortumilta luvan poiketa Inkoossa hakemassa hiiltä. Inkoo Shippingin toimitusjohtaja oli meitä laiturilla vastassa ja järjesti palveluna hiilien lastaamisen. Turson kiinnittyessä Inkoon laituriin, lämmittäjät ilmoittivat hiiltä olevan enää vain muutama lapiollinen. Täpärälle meni. Kaksi viiden kuution kauhallista hiiliä lastattiin vajaassa tunnissa, laiva välissä kääntäen ja niin pääsimme jatkamaan matkaa kohti Helsinkiä.
Tuuli oli koko ajan voimistunut ja Porkkalan selällä vinosti takaapäin tulevat metriset aallot keinuttivat Tursoakin sen verran, että tavaraa lenteli ja jääkaappikin tyhjensi kerran sisältönsä. Pääsimme illalla turvallisesti Hietalahteen ja nyt oli aika kiittää koko miehistöä ja kaikkia vieraita upeasta seikkailusta. Ensi kesänä edessä on uusi retki, katsotaan siten, että minne.
- Poku Sipola