Suomeen hankittu sotakorvausalus teki toisen virallisen ulkomaanmatkansa.
Satamajäänsärkijä Turso teki toukokuussa toisen virallisen ulkomaanmatkansa, tällä kertaa Tallinnaan. Vuosi sitten alus matkasi Pietariin. Ensimmäisen kerran laiva kulki Suomen lipun alla vierailla vesillä, kun se siirrettiin Saimaalta kanavan kautta kunnostettavaksi Isnäsiin kesällä 2005.
Turso starttasi Hietalahdesta torstaina 10. toukokuuta tasan kello 11 ja saapui Tallinnan ja kiinnitettiin lähelle D-terminaalia kahdeksan tuntia myöhemmin. Matkalla oli mukana 16 hengen miehistö ja vajaat parikymmentä aluksen sponsorointiin osallistunutta kutsuvierasta.
Matka sujui hienossa säässä hyvin, ja itsekin pääsin kolmeen otteeseen tositoimiin eli kokeilemaan, miltä aluksen kattiloiden lämmittäminen todella tuntuu. Eikä se ollut pelkkää hiilien lapioimista tulipesiin!
Kuumaa, raskasta, hikistä, pölyistä. Jotta paineet eivät laskisi kattiloissa, piti veto pitää hyvänä arinoiden läpi ja varoa liian slagin muodostumista. Lämmittäminen on tekniikkalaji ja se vaatii paljon opettelemista.
Laivan päällikkönä oli tälläkin kertaa, kuten myös Pietarin-matkalla, merikapteeni Pentti Auranaho ja perämiehenä Olli Kortman. Konemestarin vaativasta tehtävästä vastasi Ari Reunanen. Miehistön ja vieraiden muonituksen hoiti Taru Laatu-Härö kahden apulaisensa voimin.
Perjantaina Turso siirtyi Lennusadaman puolelle aamulla alkaneen sateen juuri tauottua. Alus oli paraatipaikalla, kun Tallinnan uusi merimuseo avattiin juhlallisesti illalla kutsuvieraiden läsnä ollessa.
Lauantaina Turson oli tarkoitus tehdä risteily Tallinnanlahdella, mutta se peruuntui, kun sade ja myrskytuuli piiskasivat laivaa ja estivät lähdön laiturista. Alus kyllä olisi kestänyt huonon sään, mutta ponttonilaituri tuskin, joten päällikkö teki aivan oikean ratkaisun. Tursolle saapuneet norjalaisvieraat saivatkin tyytyä katselemaan käynnissä olevaa höyrykonetta.
Sunnuntaina hyvissä ajoin ennen puoltapäivää alukselle saapuivat sen mukana Helsinkiin matkaavat. Lisäksi menomatkalla pientä miehistövajetta kärsinyt porukka sai täydennystä riveihinsä.
Paluumatka Helsinkiin oli jälleen aurinkoisen lämmin, ja porukka viihtyi hyvin laivan keula- ja peräkansilla myötätuulen puhallettua ahterista. Hietalahteen alus saapui runsaan kuuden tunnin ajomatkan jälkeen.
Pienistä sähkö- ja vesiongelmista huolimatta aluksen kone toimi hyvin ja hiiltä paloi tonnikaupalla. Ongelmista selvittiin suhteellisen hyvin, koska aluksella oli mukana myös kokenutta ja taitavaa miehistöä. Viimevuotiseen Pietarin-matkaan verrattuna Tallinnan-reissu oli ajoaikoina mitattuna suhteellisen lyhyt.
- Rami Wirrankoski
